Eilinen kenraaliharjoitus (70km kisareittiä) auttoi tekemään ratkaisuja ja toi vahvistusta. Huono asia on se että Bruno ei tule starttaamaan Eastpointissa, sen jalka ei kestä. Onneksi on Voitto joka saa astua isänsä saappaisiin ja tuo voimaa pyöräkoirana. Voitto antoi eilen erittäin vahvan näytön ollen yksi tiimin parhaista.
Eilinen harjoitus tehtiin haastavissa olosuhteissa, usean vuorokauden lumipyry oli peittänyt reitit. Pakkasin kaikki pakolliset kisavarusteet ja reilusti snäksejä Danleriin. Meitä lähti uralle 5 valjakollista rämpimään ja edellä ajoi kelkka avaten hieman tietä. 70km matkasta 54km oli kahlaamista ja viimeiset 16km pääsin ajamaan hyvällä uralla kun vastaan tuli toinen kelkka ja lana. Koirat repivät alussa itsestään liikaa yrittäessään sitkeästi laukata mössössä ja vauhti hiipui väkisinkin nopeasti. Menomatkan Hovivaaran nousu vielä selvittiin ok mutta paluu matkalla samoissa nousuissa tassut painoi eikä minusta ollut yhtään apua kun jalaksilta hypätessä aina humpsahdin itsekin lumeen. Takaisin tulomatkan keskinopeus olikin hurjat 12,7:) Nova alkoi hermostumaan kun ei pääse eteenpäin vaikka kiskoo kuinka, se alkaa silloin vinkumaan vetäessään. Tämä jotenkin usein tsemppaa muita ja taas jaksetaan rutistaa. On hieno nähdä kuinka johtajien Novan ja Voodoon otteet on jo erittäin varmat ja ne pelaavat hyvin yhteen; kelkkojen, toisten valjakoiden (jopa vastaantulevien), autojen ja ihmisten ohitukset sujuu rutiinilla. Toisten valjkoiden ohituksissa Voodoota hieman jännittää sen saatua joskus hammasta ohitettavalta mutta Novan kiskoessa päättäväisesti nämäkin tilanteet sujuu. Molemmat pyrkivät pian ohi ja sitten lisäävät vauhtia.
Pemmo uuvahti eilen rankoissa nousuissa ja liina löystyi mutta sekin piristyi loppua kohden kun ura parani. Elli oli erinomainen kuten yleensä aina, se vetää aikuisen koiran kokemuksella tietäen että matka voi olla pitkä....sen liina ei ole koskaan alusta loppuun pinkeä vaan se jakaa voimiaan, se on mainio pitkänmatkankoira. Kuudes tiimissä on Manu jonka suoritus sai minut eilen vakuuttumaan että se jaksaa 100km. Sen rakenne on kummallinen mutta vetopää erinomainen. Se näyttää starteissa lähinnä Aasi Ihaalta roikottaen päätään flegmaattisena mutta aina se vetää konemaisesti.
Nyt on kisatiimi siis valittu ja oikeastaan kaikki voitava muutenkin tehty. Ensi viikolla ajan 2 kevyttä lenkkiä, muuten saa koirat vain juoksennella pihalla. Eilisestä jäi hyvä maku ja antoi itseluottamusta kun "pääsi" ajamaan kenraaliharjoituksen melkein huonoimmalla mahdollisella uralla ja siitäkin koirat selvisivät kohtuullisesti. Tiedostan että omalle tiimilleni tuollainen tarpominen ja upottava ura sopii varmasti vielä kehnommin kuin arktisille koirille, hounditaustaisilla lihasmassaa on enemmän ja menevät nopeammin myös tukkoon, tämän havaitsen jo omassakin tiimissäni. Toivon siis hartaasti että kisaurat on kahden viikon päästä hyvät niin pääsee koirat kunnolla juoksemaan.
|
0 kommenttia
|
