Neljä treeniä viidessä päivässä takana, huh! Nyt on koirilla kaksi lepopäivää ja sitten vielä kenraaliharjoitus; 80km kisareittiä pitkin. Ensi viikko on jo kevyttä ja viimeinen viikko ennen kisaa on lähinnä lepoa.
Ainakin on treenit olleet nyt vaihtelevia; eilen Taistelija-reellä ja 11 koiralla 40km lenkki Hatunkylässä, kyydissä yksi ihminen. Reitti oli kokonaan aurattua tietä ja lenkki mentiinkin reippaasti kuormasta huolimatta. Treenissä oli mukana myös Vaakku joka kyllä väsähti tuollaisella matkalla hetkeksi kunnes lopussa taas piristyi ja tsemppasi hienosti. Treeniin tarvittiin voimaa ja Vaakussa sitä on jo rutkasti, se on kookas poika. Kun päästiin kotiin se lepäsi pari tuntia ja aloitti tutun painiriehumisen Pemmon ja Voiton kanssa eli palautuminen oli erittäin nopeaa ja kertoo minusta paljon. Päivän erikoismaininta menee Pemmolle joka juoksi koko lenkin jättiläisvaljakon (siis minun mittapuuni mukaan) johtajana!
Tänään kävin ajamassa 35km kisareittiä pitkin. Muistui elävästi mieleen ihka ensimmäinen kisastartti joka oli samasta paikasta (Jongun Verran ajot v.2009)....ensimmäiset kilometrit on erittäin mutkaista ja töyssyistä reittiä jonka varrella puut on pelottavan lähellä. Täytyy sanoa että jotain olen oppinut koska reitti tuntui kuitenkin paljon helpommalta ajaa nyt kuin pari vuotta sitten.
Ajoin treenin tänään pikkukuormareellä ja kuutosella; Nova, Voodoo, Elli ja Voitto kisaporukkaa ja lisäksi Manu (ehkä kisaporukkaa) sekä Musta Hevonen, Rupeli:) Ei vaan voi käsittää tuota koiraa. Tämä oli kai viides kerta sillä valjaissa sen vuoden sohvakoiraelämän jälkeen ja Trude on loistava! Se kiljuu startissa innosta ja sen kunto kesti komeasti tuonkin lenkin eikä liina todellakaan löystynyt hetkeksikään. Omituinen otus kerrassaan. Se on ihan mahdollinen ehdokas kauden MD-kisoihin.
Kokonaisuutena olen todella tyytyväinen koirien tämän päivän suoritukseen. Vaikka takana on rankka treeniputki niin vauhtia pidettiin hyvin yllä ihan loppuun asti. Ura oli todella kova ja näin ollen nopea. Koirat selvästi nautti juoksemisesta mutkaisella metsäreitillä ja kun vielä edellä vilahteli kelkkoja joita jahdattiin. Hieno reissu!
Ainoa särö hyvään fiilikseen on hajonnut jarru: kuoppaisessa mutkassa jarruttaessani nappasi jarru kiinni johonkin ja vääntyi ihan kolmion malliseksi. Ihme kyllä sitä pystyy vielä käyttämään vaikka muoto on hieman persoonallinen.
Palatessani kotiin katselin että talolle johtavalla tiellä oli paljon pikkuriikkisiä tassun jälkiä.... Äkkiä auton valoihin ilmestyikin kaksi minikokoista hahmoa hännät vipattaen: Sulo ja Sanni. Parivaljakko oli jollain konstilla päässyt karkaamaan juoksutarhasta ja ovat siis seikkailleet koko päivän ilmeisesti vapaana. Onneksi ovat vielä niin vauvoja ettei rohkeus ole riittänyt lähteä pihasta kovin kauas. Ilo oli ylimmillään kun sieppasin karkurit kainaloon, on tainnut pentuja vähän jännittää isossa maailmassa.
Nyt lepoa pari päivää koirille ja itse saan keskittyä talon puuhiin. Päivien tunnit ei tahdo riittää kaikkeen kun treenit venyvät usein 6-8 tuntiin. Kun raahaudun illalla kotiin väsyneenä niin alkaa veden ja puiden kantaminen, saunan ja talon lämmittäminen ym kun talon lämpö on usein tippunut 15 asteen pintaan.... Pakkaset on saaneet aikaan sen että kaikki on jäässä; kaivon kansi, saunan vesisaavit, koirien ämpärit, lukot ym. Että ei tämä virkavapaa ihan varsinaisesti leppoisaa laiskottelua ole.... Mutta nautin täysillä joka hetkestä:)
|
0 kommenttia
|
