Hämmentävä olotila päivän treenien jälkeen...
Valjastin ensin kisakuutosen ja alla oli kisareki. Heti startin jälkeen huomasin että reki vetää vahvasti oikealle ja varsinkin kun jarrutin niin meinasin heti ajautua penkkaan. Ajelin vähän matkaa ja ihmettelin tilannetta. Minulla oli reessä 10kg vinyylipaino ja mietin voiko se nyt jotenkin aiheuttaa ongelman. Pysäytin ja jätin painon uranvarteen. Ei mitään vaikutusta. Pysäytin jälleen ja sain koirat kikkailtua siepparilla puuhun siten että sain liinat irti reestä katsoakseni onko niissä jotain outoa. Tajusin että reen kiinnitysnaru on ihan killissä. Kiskoin ja räpläsin naruja ja äkkiä kuului naps ja narut suoristuivat normaaliin asentoon. En tiedä voiko naru jäätyä tai jotain mutta joku jumitus siellä oli.
Vihdoin alkoi reki toimimaan ja ajelin takaisin autolle. Snäksitin koirat ja valmistauduin jatkamaan treeniä kun paikalle osui uteliaita metsämiehiä. Mukavia heppuja olivat ja heidän kanssaan turistessa vierähti liki puoli tuntia ennen kuin pääsin jatkamaan. Liekö koirat menneet tauolla hapoille vai mikä mutta meno oli tosi tukkoista, Voodoo näytti lähinnä puuhevoselta ja Bruno oli uupuneen oloinen ja Pemmo juoksi hetkittäin liinä löysällä mitä ei ole koskaan tehnyt. Nova, Elli ja Voitto sentään kulkivat ja lenkki raahustettiin läpi. Eli treeniuupumusta alkaa siis olemaan havaittavissa mutta eiköhän tämä tästä.
Sitten oli toisen kuutosen vuoro. Johtajina Joe ja Blunk, vauhtiparissa Kepuli ja Trude, pyörässä Manu ja Vaakku. Ja mitä ihmettä; ajoin tällä B-tiimillä varmasti yhden elämäni kovavauhtisimmista lenkeistä, koirat juoksi kuin tuli hännän alla!! Matkaa kertyi 26km ja nyt harmittaa että olin sammuttanut gepsin ajettuani kisakoirat....olisi ollut kiva nähdä keskinopeutta. Fiilis oli jotenkin epätodellinen ja naureskelin jalaksilla ääneen; sohvaperuna Trude pinkoi kuin sekopää ja Vaakku runnoi liina tiukalla menemään niin villisti että toinen korvakin nousi hetkittäin pystyyn:)) Tämä oli Vaakun elämässä ensimmäinen kerta kun pääsi juoksemaan noin kevyt reki perässä ja hyvällä pohjalla. Kepuli koikkelehti omaan erikoiseen tyyliinsä; se on Ellin tyttö ja eteneminen on tasan yhtä koomista mutta ilmeisen tehokasta. Kumpikaan nartuista ei osaa ravata, ne joko laukkaavat tai peitsaavat hillitöntä kyytiä. Johtajapari Blunk ja Joe toimi kerrassaan saumattomasti yhteen ja Manu meni kuten aina, vanha konkari juoksee vauhdista ja matkasta riippumatta aina samalla tavalla robottimaisesti vetäen.
Autolla oli yllättyneen kuskin lisäksi hurjan iloisia koiria ja hännät vatkasi villisti. Mun oma "sprinttivaljakko" :))
|
0 kommenttia
|
